18.6.2015 Ajelin Lappiin ja kohteessa lähdin saman tien kaverinin Mikan kanssa käymään joella. Soutelimme Muonionjoella Kolarin Saariputaan kohdalla Mikan kotikonnuilla. Muutama pintominen näkyi parin tunnin aikana ja yksi Harjus tarttui vaappuun. Lopetellessamme soutua näimme ylempää joelta valuvan veneen, jossa toinen henkilö seisoi veneessä. Mika sanoi heti, että nyt taitaa olla iso kala kiinni koska eivät ole vielä veneeseen saaneet. Viisi minuuttia myöhemmin äijät nostivat veneeseen 17,3 kg lohen.
19.6.2015 Vein isäni kanssa uuden lasikuituveneen joelle. Kokeilin hieman soutua ja vene vaikutti keveältä soudettavaksi.
Myöhemmin illalla lähdin vaimoni Reettan kanssa joelle tekemään varsinaiset neitsyt lohensoutureissun uuden veneen kanssa. Keli oli melko hyvä, puolipilvinen. Tuullut ei juuri ollenkaan ja veden lämpö oli 13 astetta. Roskaa joessa ei ollut lainkaan ja veden korkeus oli parhaimmillaan eli vettä oli väylässä sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Juhannustulva oli vielä tältä vuodelta tulematta. Vaimo souteli minun laittaessa vaappuja veteen. Vaihdoimme vuoroja kun kaikki neljä vapaa oli valmiina.
Soutukeli melkein parhaimmillaan.
Noin 10-15 minuutin soudun jälkeen oikea keskivapa suijahti. Soudimme
Kolarin tullinsillan alapuoleisella suvannolla. Olin juuri lähtenyt
ruotsin rannasta kohti joen keskellä menevää väylää. Tarkka kohta on
nimeltään Tervaoja (ruotsinpuolelta laskeva oja) tai Syvänkostea jos katotaan suomenpuolelta.
Kalan väsyttäminen oli melko helppo homma ja suurena apuna oli että meitä oli kaksi veneessä. Kiirettä mihinkään ei ollut. Loppujen lopuksi noin 5 minuuti kuluttua lohi oli veneessä. Erittäin hyvänä sääntömuutoksena on ollut se, että nostokoukun käyttö on jälleen sallittu yhden kesän kiellon jälkeen.
Kuvan yläosassa näkyy Kolarin tullinsilta etelästä päin katsottuna.
Lohi koukattuna ja tainnutettuna veneessä.
Sopivan kokoinen syömäkala. Ei kuitenkaan lapsille tai lapsista haaveileville.
Oli mukava saada yhteistä aikaiseksi vaimon kanssa.
Vouti-vaappu ärsytti lohta tällä kertaa riittävästi.
Kiitos Muonionjoki!
Kävimme vielä yöttömän yön soudulla samalla suvannolla. Tapahtumia ei ollut pariin tuntiin ja puolenyön aikaan tuli yllättävänkin kylmä, joten palasimme kotiin nukkumaan.
20.6.2015 Kävimme Reettan kanssa soutelemassa. Toisessa veneessä samoilla apajilla oli serkkupoikani ja hänen isä. Joelle pääsimme joskus kello 21 jälkeen ja keli näytti parhaalta mahdolliselta. Edelliseen päivään verrattuna pilviä oli niin paljon, ettei aurinkoa näkynyt pilviharson läpi. Nyt olisi tarvittu vain sopiva kala vaappujen kohdalle. Soudimme kummassakin veneessä kolmella vavalla ja toinen ruotsinpuoleista ja toinen suomenpuoleista rantaa. Palasimme kotiin kuitenkin ilman tapahtumia. Sääskiä oli sen verran, että myrkyt piti ottaa käyttöön.
Pääsin ensimmäistä kertaa tälle vuele Väylään soutamaan. Tunsin oloni kotoisaksi kotirannassani soutaessani. Muitaki soutajia oli Melakankaan kohalla 3-4 kappaletta. Keli oli loistava. Luoteistuuli löysäsi illan tullen, mutta sääskiä ei ollut ollenkaan. Puolipilvinen keli sopii myös hyvin kalastukseen, varsinkin silloin kun aurinko menee pilven taakse. Soutelin väylää (syvin kohta joessa) pitkin ja niin näyttivät muutkin tekevän. Yksi syy tähän oli se, että väylä kulkee Melakankaan kohdalla Ruotsin puoleisella rannalla, joka on ilta-auringon aikana varjossa.
Päivällä oli satanut ja naapurin poika (nykyään toki mies) oli saanut reilun 13 kilon Marjas lohen, joten toiveet oli korkealla. Laitoin kaikkiin kolmeen vapaan uudet Vouti vaaput. Ensimmäiseen laskuun valitsin keskikesän luonnollisia värejä. Vapa ei kuitenkaan suijunut. Päätin tehdä myös toisen noin tunnin pituisen laskun ja muut soutajat näyttivät lähtevän nukkumaan. Kello oli tuolloin noin 23:30, joten sain soudella ylhäisessä yksinäisyydessä Muonionjoen kirkkaissa vesissä ja tulvavedessä. Roskaa ei kulkenut vedessä ollenkaan, koska vesi on ollut jo muutaman päivän laskussa. Toiseen laskuun valitsin tummenpaa ja toisaalta myös punaisempaa ärsykeväriä, jotka sopivat sekä alkukesään, että elokuulle. Ei suijunut vapa, mutta mieli lepäsi.
Näin alkukaudesta kannattaa olla hereillä, jos haluaa pakkiin juuri sellaisia vaappuja kuin itse haluaa. Näin tietysti vain siinä tapauksessa, että ei osaa itse tehdä vaappuja vaan joutuu tyytymään kaupan valikoimiin.
Kävin Haaparannalla Kungsfiskaren liikkeessä ja mukaan tarttui pari Poppeli- ja Lilli-vaappua sekä yksi Hirvas. Poppelit ostin siksi, että minulla ei ole kyseisiä värejä ja että "kaikki" lohestajat uittavat Poppelia. Lillejä ostin siksi, että ne uivat voimakkaasti laiskassa suvannossa ja Lilli-vaapulla olen saanut Lohen. Lisäksi toinen vaapuista oli väritykseltään sellainen mitä minulta ei vielä löydy. Hirvas tarttui mukaan koska se myös ui vahvasti löysässä virrassa ja löytämäni väritys miellytti minua. En tiedä miellyttääkö se sitten Lohta.
Poppeli
Lilli
Hirvas
Kävin myös Kolarin kylällä Hansport nimisessä liikkessä ja sieltä ostin paikalliset juuret omaavan Tommi Vaattovaaran tekemän Saletti-vaapun. Saletisti natsaa?
Saletti
Lisäksi ostin hieman aikaisemmin Pohjois-Suomen Erämessuilta Oulusta kolme Seniori-vaappua, joista kerkesin jo yhden antaa kaverilleni. Kaksi jäi kuitenkin omaan pakkiin. Kaikki kolme vaappua olivat b-laatua, joten sain ne halvemmalla. Saa nähä meinaako se b-laatu sitä, ettei kala huoli sitä. Toinen Senioreista on siinä mielessä harvinaisempi, että se on 60 mm pitkä, eikä vastaavaa saa mistään kaupasta vaan ainoastaan suoraan valmistajalta.
Seniori
Kaikki ostamani vaaput ovat väreiltään loppukesän värejä ja todennäköisesti myös meikäläisen ainoat lohestusreissut tälle kesää sijoittuvat juuri loppukesään. Kaikki vaaput olivat myös "pieniä" eli 60 mm ja alle eli soveltuvat myös parhaiten loppukesään.
Päätin käydä aamulla vielä pienen mutkan Väylällä nautiskelemassa. Soudin Melakankaan kohdalla eli kotirannassa. Lohta ei näkynyt eikä vaappuihin nykinyt mutta soutukeli oli loistava. Aurinko paistoi, joka ei tietenkään ole lohestuksen kannalta hyvä asia, mutta mikäpä siinä oli soutaessa.
Parin kolmen soututunnin jälkeen soitin isälleni, että tulee trailerin kans tullin rantaan, niin nostetaan vene vesiltä.
Näytti vähän siltä että lohestuskausi on paketissa. Mahdollisuus lohestamiseen on toki elokuun viimeiseen päivään saakka, mutta riski saada "mustia mörköjä" on liian suuri. Nämä "mustat möröt" ovat jo pidempään viettäneet aikaansa joessa ja ovat siis muuttuneet väriltään tummiksi. Ne ovat niin sanottuja asumakaloja tai asentokaloja. Lohet ovat myös menettäneet paljon painoaan ja sitä kautta myös makuaan. Mielummin jättää nämä hienot kutukalat jokeen tekemään sitä tehtävää, miksi ne jokeen ovat nousseet. Valikoivalla pyytämisellä, jos tätä voidaan siksi kutsua turvataan tulevien kesien runsaat kalasaaliit.
Joku voisi ajatella, että voihan sen Lohen aina päästää takaisin (C&R). Tosiasia on kuitenkin että "mustat möröt" ovat käyttäneet voimansa eivätkä todennäköisesti selviäisi vaikka ne laskisi takaisin jokeen. Oma mielipiteeni on että lohestuskautta voisi lainsäädännöllä lyhentää pari viikkoa. Toki tämä toisi pienen loven Tornionjokilaakson yrittäjien lompakkoon, mutta tosiasia on myös se, että suurimmalla osalla kalastajista lomat on lusittu elokuun alkupäiviin mennessä.
Päivällä tuuli melkoisesti kaakko-etelä suunnalta, mutta päätin lähteä käymään mutkan Väylällä. Suuntasin tullin sillan alapuolelle, samaan paikkaan missä edellisellä kertaa oli tärpännyt. Tuuli häiritsi pahasti soutamista enkä kehannu olla joella kun pari tuntia.
Illalla tuuli tyyntyi ja päätin lähtä käymään uuden mutkan. Tullin suunnalla näytti olevan useampi vene, joten suuntasin Melakankaalta ylöspäin Kantoniemen kohdalle. Siitä on muutama Lohi tänä kesänä saatukkin. Pari muuta venettä lähti laskemaan Ruotsin rannalta, itse ankkuroin Suomen rannan lähelle. Viritin vaaput, kaikki muut paitsi musta Lilli-vaappu menivät vaihtoon.
En kerennyt soutaa kuin ehkä 10 minuuttia, kun väylän ja matalan laidalla alkoi nykimään. Vetasin muutaman tiukan vedon airoilla, mutta vapa ei jäänyt luokille. Se olo on melko tyhjä kun tajuaa Lohen päässeen irti. Tai eihän se edes kerenny kunnolla tarttua. Tällä kertaa Lohta ärsytti kupari-musta Joonas-vaappu.
Jatkoin soutamista ja kokeilin eri taktiikoita. Välillä uitin vaappuja virransuuntaisesti ja etenin hitaasti. Välillä soudin nopeampaa ja poikki virran. Ei tärppejä. Ehkä tunnin soudun jälkeen huomasin että alapuolella olevalla venekunnalla on Lohi kiinni. Matkaa veneeseen oli kuitenkin sen verran paljon etten nähnyt kuinka isosta tai pienestä yksilöstä oli kysymys. Näyttivät saavan kalan veneeseen.
Laskin Melakankaan ohi ja palasin rantaan. Kolmisen tuntia olin Väylällä ja päätin että käyn vielä aamulla ja sitten vene kuivumaan.
Päätin mennä soutamaan Kolarin "tullinsillan" alapuolelle, koska kaverit olivat saaneet sieltä paljon Lohta. Viikkorauhoitus oli loppunut 19:00 ja alottelin soutamisen yhdeksän pintaan. Laitoin mustan Lilli-vaapun, jossa oli lisäksi punaisia pisteitä. Tähän oli edellisellä viikolla tarttunut Titti. Lisäksi siimojen päissä oli pari Poppeli-vaappua ja toinenkin Lilli.
En kerenny soutaa kuin ehkä puoli tuntia kun Suomen rannan puolella iski Titti kiinni. Vetasin muutaman lujan vedon airoilla, mutta kala ei tarttunut kiinni. Sen verran se kerkesi pinnassa pärskähtää että kala varmistui Titiksi, eli pieneksi Loheksi. Vaappu, joka ärsytti tätäkin tittiä oli se sama musta Lilli.
Soutelin noin kolme tuntia, mutta muita tapahtumia ei ollut.
Päivällä lähettiin Reettan kans käymään mutka Väylällä. Suunnattiin Pellikansuvantoon. Laitoin 4 vaappua (Poppeli) pyyntiin. Etelä-kaakkoistuuli oli erittäin hankala soutaa, emmekä meinanneet päästä pois suvannosta. Oli pakko soutaa alaspäin, jotta päästiin Lapinnivaan ja virran mukana alaspäin. Laskettelimme Kantoniemen kohdalle, jossa näytti olevan yksi soutaja. Parintunnin soudun jälkeen päätettiin lähteä kotiin, odottelemaan iltaa ja tuulen laantumista.
Palasin illalla (20:30) yksin Väylälle ja päätin soutaa Kantoniemestä alaspäin. Aluksi etelätuuli vielä häiritsi hieman soutua, mutta vähitellen tyyntyi. Sain vaaput (2kpl Poppeli ja 2kpl Lilli) uimaan hyvin ja sää oli muutenkin loistava, pilvinen ja tyyni. Veneitä oli väylällä melko vähän ja kaikki näyttivät suuntaavan tullin sillan alapuolelle.
Noin 23:00 muut soutajat palasivat takasin Melakankaan rantaan ja itse olin päässyt juuri tuohon kohtaan. Virta oli melko löysää, joten olin valinnut taktiikaksi soutaa voimakkaasti poikki virran, jotta vaappuihin saisi riittävästi liikettä ja eloa. Juuri kuin viimeinen soutaja oli ehtinyt jo rantautua, noin kello 23:30, vasen keskivapa värähti voimakkaasti. Vaaput olivat uineet joen syvimmästä kohtaa (väylä) matalampaan, joten ajattelin että vaappu kävi pohjassa. Pari sekuntia edellisestä ja vapa meni luokille. Vedin muutaman voimakkaan vedon airoilla, jotta kala tarttuisi kunnolla kiinni. Kelasin 3 muuta vaappua äkkiä pois vedestä ja käynnistin aurikolasivideokameran. (päivämäärä ja kellonaika on videossa väärä.)
Ajattelin ensin että Hauki kiinni, sen verran vähän kala laittoi vastaan. Lähempänä venettä kala hyppäsi ja pieni Lohi eli Titti (tai Kossi) varmistui purijaksi. Haavi olisi ollut paikallaan, koska koukkuun noin pientä kalaa oli hieman vaikea saada. Toinen vaihtoehto olisi ollut nostaa kala pyrstön tyvestä (tail). Titti tarttui mustaan Lilli-vaappuun, jossa oli punaisia pisteitä. Ajelin kotirantaan, johon ei ollut matkaa enää kuin 20 metriä ja punnitsin kalan.
Herätin Reettan vielä ottamaan kuvan, ennen kuin fileerasin Lohen.
