Raportti - Vaaralampi 15.9.2024

 

Olin luvannut pojalleni (11v) ja hänen kaverilleen, että käyttäisin kalassa. Viikonlopulle ei ollut muita menoja, joten sunnuntai valikoitui kalastuspäiväksi, koska lauantai oli sateisempi.

Lupamaksu lammella oli hieman noussut (20€/8h/2vapaa/2kalaa) ja uutena mahdollisuus maksaa verkossa.

Vaaralammelle oli tullut pieniä muutoksia edellisen käyntikerran jälkeen: kodassa tulisija uusittu ja pitkospuita lisää.

Jäimme kalastamaan päälaiturille, koska vettä satoi ja siitä on lyhyt matka kotaan sateensuojaan ja lämmittelemään. Saamapaikkana päälaituri ei ehkä se paras ole, mutta olen siitäkin aikoinaan kirrejä saanut.

Saavuimme lammelle hieman ennen yhtä ja mobiililiput olivat voinassa 20:00 asti. Laitoin 2 pohjaonkea pyyntiin ja sanoin pojille, että odotetaan kodassa 30 minuuttia, että pahin saderintama menee ohi.

Sade lakkasi ja pojat pääsivät testaamaan uusia haspelikeloja. Laitoin molemmille oranssit Bete-lotto vieheet vapoihin. Omalle pojalle opetin kelan käytön ja toinen poika olikin sen jo ehtinyt opetella.

Viihdyimme lammella aina lupa-ajan loppuun saakka, mutta kalaa emme saaneet. Muita kalastajia lammella oli noin 10 auton verran, eivätkä hekään näyttäneet koko päivänä mitään saaneen.

Kirjolohia lammessa kyllä uiskenteli ja laiturilta näimme niitä useita. Kalat eivät ärsyyntyneet mistään, eivätkä reagoineet nokan edessä uiviin vieheisiin. Myöskään pohjaonkeen (Rainbow) ne eivät ottaneet, eivätkä käyneet edes syöttiä makustelemassa.

En mitannut veden lämpöä, mutta lämmintä se vielä vuodenaikaan nähden lienee. Edellinen istutus oli tehty perjantaina eli kolme päivää takaperin. Kalaa oli istutettu 250kg ja lammessa ui tietenkin vielä kesällä aikaisemmin istutettuja kaloja.

Tapasin myös lampien uuden kalastuksenvalvojan. Kun vuosia sitten tapasin lammella käydä, oli siellä Olli niminen herra kalastuksenvalvojana. Olli on siirtynyt autuaimmille kalavesille ja rauha hänen sielulleen sekä kireitä siimoja sinne jonnekin.

Raportti - Muonionjoki 18.-20.6.2015

18.6.2015 Ajelin Lappiin ja kohteessa lähdin saman tien kaverinin Mikan kanssa käymään joella. Soutelimme Muonionjoella Kolarin Saariputaan kohdalla Mikan kotikonnuilla. Muutama pintominen näkyi parin tunnin aikana ja yksi Harjus tarttui vaappuun. Lopetellessamme soutua näimme ylempää joelta valuvan veneen, jossa toinen henkilö seisoi veneessä. Mika sanoi heti, että nyt taitaa olla iso kala kiinni koska eivät ole vielä veneeseen saaneet. Viisi minuuttia myöhemmin äijät nostivat veneeseen 17,3 kg lohen.

19.6.2015 Vein isäni kanssa uuden lasikuituveneen joelle. Kokeilin hieman soutua ja vene vaikutti keveältä soudettavaksi.

Myöhemmin illalla lähdin vaimoni Reettan kanssa joelle tekemään varsinaiset neitsyt lohensoutureissun uuden veneen kanssa. Keli oli melko hyvä, puolipilvinen. Tuullut ei juuri ollenkaan ja veden lämpö oli 13 astetta. Roskaa joessa ei ollut lainkaan ja veden korkeus oli parhaimmillaan eli vettä oli väylässä sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Juhannustulva oli vielä tältä vuodelta tulematta. Vaimo souteli minun laittaessa vaappuja veteen. Vaihdoimme vuoroja kun kaikki neljä vapaa oli valmiina.

Soutukeli melkein parhaimmillaan.

Noin 10-15 minuutin soudun jälkeen oikea keskivapa suijahti. Soudimme Kolarin tullinsillan alapuoleisella suvannolla. Olin juuri lähtenyt ruotsin rannasta kohti joen keskellä menevää väylää. Tarkka kohta on nimeltään Tervaoja (ruotsinpuolelta laskeva oja) tai Syvänkostea jos katotaan suomenpuolelta.

Kalan väsyttäminen oli melko helppo homma ja suurena apuna oli että meitä oli kaksi veneessä. Kiirettä mihinkään ei ollut. Loppujen lopuksi noin 5 minuuti kuluttua lohi oli veneessä. Erittäin hyvänä sääntömuutoksena on ollut se, että nostokoukun käyttö on jälleen sallittu yhden kesän kiellon jälkeen.

Kuvan yläosassa näkyy Kolarin tullinsilta etelästä päin katsottuna.

Lohi koukattuna ja tainnutettuna veneessä.

Sopivan kokoinen syömäkala. Ei kuitenkaan lapsille tai lapsista haaveileville.

Oli mukava saada yhteistä aikaiseksi vaimon kanssa.

Vouti-vaappu ärsytti lohta tällä kertaa riittävästi.

Kiitos Muonionjoki!

Kävimme vielä yöttömän yön soudulla samalla suvannolla. Tapahtumia ei ollut pariin tuntiin ja puolenyön aikaan tuli yllättävänkin kylmä, joten palasimme kotiin nukkumaan.

20.6.2015 Kävimme Reettan kanssa soutelemassa. Toisessa veneessä samoilla apajilla oli serkkupoikani ja hänen isä. Joelle pääsimme joskus kello 21 jälkeen ja keli näytti parhaalta mahdolliselta. Edelliseen päivään verrattuna pilviä oli niin paljon, ettei aurinkoa näkynyt pilviharson läpi. Nyt olisi tarvittu vain sopiva kala vaappujen kohdalle. Soudimme kummassakin veneessä kolmella vavalla ja toinen ruotsinpuoleista ja toinen suomenpuoleista rantaa. Palasimme kotiin kuitenkin ilman tapahtumia. Sääskiä oli sen verran, että myrkyt piti ottaa käyttöön.

Raportti - Vaaralampi 22.5.2015

Pitkästä aikaa päivitystä lohimiehen kalastusblogiin. Kävimme Joken kanssa Vaaralammella löysäämässä pitkän talven jäljiltä kertynyttä kalastusintoa.

Istutukset oli aloitettu jo hyvän aikaa sitten. Vesi on kylmää, joten kalakin on virkeä ja saalista oli luvassa. Kuuntelimme laiturilla muutamat kalavaleet ja suuntasimme rauhallisempaan paikkaan pitkospuita pitkin. Kannoimme motillisen halkoja mukana, jotta saatiin makkarat paistettua. Kello oli jotain 7 ja 8 välillä.

Istutustilanne 22.5.2015

Laitoimme pohjaonget pyyntiin ja odotus alkoi. Syöttinä perinteiset tahnat.

Pohjaonget pyynnissä.

Puolen päivän jälkeen alkoi vapa heilua. Kesän ensimmäinen Kirjolohi oli napannut syötin.

Video pätkähti poikki kesken kaiken, joten loppuosa nähtävillä erillisellä pätkällä.

Kalan saaminen on aina juhlahetki, kuten kuvasta näkyykin :)

Saman tunnin aikana nappasi vielä toinenkin kirre, puolet pienempi noin kilon kokoinen yksilö.

Fileroin kummatkin kalat heti paikanpäällä, niin ei tarvinnut alkaa kotona väsyneenä hommiin. Pienemmästä kalasta unohtoi ottaa poseerauskuva.

Raportti - Muonionjoki 18.6.2014

Pääsin ensimmäistä kertaa tälle vuele Väylään soutamaan. Tunsin oloni kotoisaksi kotirannassani soutaessani. Muitaki soutajia oli Melakankaan kohalla 3-4 kappaletta. Keli oli loistava. Luoteistuuli löysäsi illan tullen, mutta sääskiä ei ollut ollenkaan. Puolipilvinen keli sopii myös hyvin kalastukseen, varsinkin silloin kun aurinko menee pilven taakse. Soutelin väylää (syvin kohta joessa) pitkin ja niin näyttivät muutkin tekevän. Yksi syy tähän oli se, että väylä kulkee Melakankaan kohdalla Ruotsin puoleisella rannalla, joka on ilta-auringon aikana varjossa.

Päivällä oli satanut ja naapurin poika (nykyään toki mies) oli saanut reilun 13 kilon Marjas lohen, joten toiveet oli korkealla. Laitoin kaikkiin kolmeen vapaan uudet Vouti vaaput. Ensimmäiseen laskuun valitsin keskikesän luonnollisia värejä. Vapa ei kuitenkaan suijunut. Päätin tehdä myös toisen noin tunnin pituisen laskun ja muut soutajat näyttivät lähtevän nukkumaan. Kello oli tuolloin noin 23:30, joten sain soudella ylhäisessä yksinäisyydessä Muonionjoen kirkkaissa vesissä ja tulvavedessä. Roskaa ei kulkenut vedessä ollenkaan, koska vesi on ollut jo muutaman päivän laskussa. Toiseen laskuun valitsin tummenpaa ja toisaalta myös punaisempaa ärsykeväriä, jotka sopivat sekä alkukesään, että elokuulle. Ei suijunut vapa, mutta mieli lepäsi.

Vene, Väylä ja Tullinsilta

Raportti - Inarijärvi 15.-16.6.2014

Eräs Ivalolainen tai Inarilainen kaverini valisti minua, että se kirjoitetaan Inarijärvi ei Inarinjärvi, kuten Facebookissa olin erheellisesti kirjoittanut. Tuo Inarijärvi on ISO. Ehkäpä jopa liian iso meikäläisen makuun.

Kaverini Jussi oli mennyt paikanpäälle jo päivää paria aikaisemmin ja oli onnistunut samaan rannalta heittelemällä yhden Taimenen. Kalan hän oli syönyt tuoreeltaan ja se oli noin 2kg painoinen ja pituudeltaan reilusti alamitan (50cm) ylittävä. Alamitoista lisää tietoa löydät Maa- ja Metsätalous Ministeriön (MMM) kotisivuilta.

Jussi tuli hakemaan minua Zodiac kumiveneellä Veskoniemen venesatamasta, josta oli noin 15km matka majapaikkaamme Hoikka Petäjäsaaressa.

Pysähdyimme matkavarrella katsomaan Korkia-Mauran jääluolaa, josta ei jää ole sulanut 500 vuoteen.

Uistattelimme peltiä ja vaappua loppumatkan ja kun pääsimme majapaikkaamme, olin niin väsynyt päivän rippijuhlista ja ajamisesta, että en jaksanut lähteä tutustumaan saareen tarkemmin. Kellokin oli jo aamuyön puolella. Nukkuessani Jussi kävi nakkelemassa ja tulikin herättämään minut ehkä noin viiden aikoihin ja esitteli saamaansa 3,7kg haukea.

Nukuimme melkein puolille päiville saakka ja päätimme aamutoimien jälkeen suunnata veneellä saaren pohjoiseen päähän, josta Jussi oli saanut sen Taimenenkin. Kohde oli nimeltään Petäjäsaaren veneilytukikohta ja laiturit olivat sellaisessa kohdassa että sinne pääsisi isommallakin paatilla. Laitureilta olikin hyvä heitellä vieheitä, koska heti rannasta oli useita metrejä syvää. Muutama Harjus tai pieni Taimen kävi seuraamassa, mutta eivät puraisseet vieheisiin.

Lähtiessämme saaresta heittelimme läheisellä karilla ja Harjus iskikin Jussi Mepsiin kiinni. Siihen samaan mihin oli edellinen Taimenkin iskenyt. Ensimmäisellä kerralla Harjus pääsi irti, mutta heti perään se iski kiinni uudelleen ja saimme sen haaviin. Harjuksen elämäntehtävä meidän päivällisenä oli täytetty. Jussin Meppsissä ja sen tehokkuudessa on seuraavanlainen salainen resepti:

1. Osta perus Mepps viehe haluamallasi kokoluokalla (00-3).
2. Ota koivun tuohta halosta. 
3. Sytytä tuohi ja pyörittele kalastuspihtien varassa Mepps viehettä tulen yllä.
4. Näin saat vieheestä tuhkan värisen ja se tuntuu olevan hyvä väri Inarijärven kaloille.
5. Toista tuhkaus värin kuluessa käytössä.

Illalla kävimme tukikohtamme lähistöllä nakkelemassa rannalta. Minulla ei edelleenkään tärpännyt ja olokin tuntui hieman kipeältä sekä voimattomalta. Jussin kannustamana kuitenkin jaksoin vielä yrittää. Valitsin sellaisen paikan, jossa vesi syveni mahdollisimman nopeästi rannalta katsottuna. Jokaisen heiton jälkeen odotin muutaman sekunnin, jotta viehe ehtii laskeutua riittävän syvälle. Tiedossa oli että vettä on 8 - 25 metriä kyseisissä paikoissa. Aikani yritettyä Harjus tai pieni Taimen iski kiinni Vibrax Super Minnow (alhaalla kuvassa C) vieheeseen.

Kala pääsi irti, mutta minua se ei haitannut, koska tärkeintä oli saada hienoja kokemuksia, ei niinkään saalista rannalle asti.

Jussi soitteli, että oli saanut jälleen ison hauen. Kävelin paikanpäälle katsomaan ja puntari näytti reilua kolmea kiloa. Hieno makean veden hauki. Makean ja kirkkaan veden hauki. Vesi oli totisesti kirkasta Inarijärvellä ja rannalta (matalapohjaiselta) näki pohjan niin kaus kun silmä kantoi. Syvemmällä oli vastassa musta pimeys.

Väsynyt mies, jokin mahavaiva meinasi nujertaa. Ehkä se kebab annos Lauran grillillä Ivalossa?

Hienoja maisemia Hoikka Petäjäsaaren rannoilta.

Oli aika vielä vähän nukkua ja pakata kamat, siivota mökki ja lähteä kohti Veskoniemen satamaa. Uistattelimme vielä eräässä Jussin hyväksi havaitsemassa paikassa, jossa kaikuluotaimen mukaan oli nytkin paljon kalaa. Edellisellä reissulla Jussi oli saanut samasta paikkaa Taimenen uistattelemalla. Tällä kertaa ei kuitenkaan nykinyt.

Majapaikkamme Hoikka Petäjäsaaressa

Säätila muuttuu nopeasti Inarijärvellä. Välillä paistaa aurinko ja seuraavaksi sataa lunta ja tuulee. Näin siis vain vähän ennen Juhannusta. Mukaan kannattaa siis pakata lämmintä vaatetta. Jussi on täysin rakastunut Inarijärveen ja sen tarjoamiin elämyksiin ja kokemuksiin. Minun sydän sykkii edelleen Muonionjoelle, mutta voi olla että käyn vielä toistekkin Inarijärvellä. Jussi tullaan näkemään siellä joka kesä.

Vaappuja ja peltiä Inarijärvelle

Olisi tarkoitus tehdä kalastusreissu Inarijärvelle 16.-17.6.2014. Kalastuskohteena se on minulle uusi, joten odotuksen saaliin suhteen ovat pienet. Kaverini on hommannut meille majapaikan eräästä Inarijärven eteläosan saaresta ja hänellä on mukana myös pieni moottorivene.

Kävin ostamassa vetouistelua varten muutaman vieheen (HK-varma vaappuja ja Vetotiura) oululaisesta kalastuksen erikoisliikkeestä, Tiura Uistimesta. Lisäksi Motonetistä hain Kapraali lusikan sekä pari perus Kuusamolaista. Näiden lisäksi täydensin pakkia eri kokoisilla kuparisilla Mepps Aglia lipoilla, kokoluokat 0-3.

Ylhäältä: HK Varman Taimen 10 cm Tinapaperipintainen TK 31 ja Hilepintainen TK 14, Vetotiura 47/G, Vetotiura 285/H, Vetotiura 64/M, Vetotiura 97/G, O.Kapraali 7 kupari 13 g, Kuusamo Räsänen 11 hopea/kupari, Kuusamo Räsänen 11 kupari/hopea.

Tiura uistimesta neuvoivat että heidän pellit uivat parhaiten 4,5 km/h vetonopeudella, kuten myös HK-varmat. Otan mukaan lisäksi SAS ja Smeds lusikoita, sekä jotain perus heittokalastukseen soveltuvia uistimia.

Raportti - Vaaralampi 8.6.2014

Kalastuskauden avaus omalta osaltani Vaaralammella. Jokke oli käynyt jo edellisenä päivänä ja saanut yhden Kirjolohen. Myös muut kalastajat olivat saaneet 1,5kg - 3,0kg kaloja, joten odotukset olivat korkealla.

Jokke ja Mika pääsivät lähtemään jo minua aikaisemmin lammelle ja aloittivat kalastuksen noin 18:30. Kun itse tulin Vaaralammelle 20:30, ei pojat olleet saaneet muuta kuin kokemusta. Kyselin myös muilta paikalla olleilta alle kymmeneltä kalastajalta, että miten on kalaa tullut ja vastaus oli "kuin kaivosta kalastaisi" eli kukaan ei ollut saanut mitään.

Keli oli sateinen ja sääennuste oli luvannut sadetta koko yöksi. Jokke ja Mika olivat menneet lammen toiselle puolen, mutta päätin itse jäädä aluksi laiturille, koska siitä on lyhyempi matka sateen suojaan, mikäli tulisi oikein monsuunisade.

Laitoin pohjaonget pyyntiin, toiseen vihreää glitterillä varustettua tahnaa ja toiseen rainbow ilman glitteriä. Olin virittänyt pohjaonget siten, että toinen oli noin 60 cm ja toinen 70 cm pohjasta pintaan päin.

Kalaa ei tullut. Sade helpotti ehkä noin tunnin puolentoista jälkeen ja siirryin itsekkin vakiopaikallemme lammen toiselle puolen. Siellä tuli oltua tunti puolitoista, jonka jälkeen päätimme siirtyä laiturille ja paistamaan kotaan makkaraan. Vehkeet kelasimme rantaan ennen yhtä ja lähdimme vatsat täynnä ajelemaan kohti Oulua. Varusteet sai kastettua kirjaimellisesti tähän kalastuskauteen.

Ylikiimingin kalastuskunta päivittää nykyään istutusmäärät myös nettiin, joten ne löytyvät sieltä osoitteesta http://www.ylikiiminginkalastuskunta.fi/Tiedotteet.htm