18.6.2015 Ajelin Lappiin ja kohteessa lähdin saman tien kaverinin Mikan kanssa käymään joella. Soutelimme Muonionjoella Kolarin Saariputaan kohdalla Mikan kotikonnuilla. Muutama pintominen näkyi parin tunnin aikana ja yksi Harjus tarttui vaappuun. Lopetellessamme soutua näimme ylempää joelta valuvan veneen, jossa toinen henkilö seisoi veneessä. Mika sanoi heti, että nyt taitaa olla iso kala kiinni koska eivät ole vielä veneeseen saaneet. Viisi minuuttia myöhemmin äijät nostivat veneeseen 17,3 kg lohen.
19.6.2015 Vein isäni kanssa uuden lasikuituveneen joelle. Kokeilin hieman soutua ja vene vaikutti keveältä soudettavaksi.
Myöhemmin illalla lähdin vaimoni Reettan kanssa joelle tekemään varsinaiset neitsyt lohensoutureissun uuden veneen kanssa. Keli oli melko hyvä, puolipilvinen. Tuullut ei juuri ollenkaan ja veden lämpö oli 13 astetta. Roskaa joessa ei ollut lainkaan ja veden korkeus oli parhaimmillaan eli vettä oli väylässä sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Juhannustulva oli vielä tältä vuodelta tulematta. Vaimo souteli minun laittaessa vaappuja veteen. Vaihdoimme vuoroja kun kaikki neljä vapaa oli valmiina.
Soutukeli melkein parhaimmillaan.
Noin 10-15 minuutin soudun jälkeen oikea keskivapa suijahti. Soudimme
Kolarin tullinsillan alapuoleisella suvannolla. Olin juuri lähtenyt
ruotsin rannasta kohti joen keskellä menevää väylää. Tarkka kohta on
nimeltään Tervaoja (ruotsinpuolelta laskeva oja) tai Syvänkostea jos katotaan suomenpuolelta.
Kalan väsyttäminen oli melko helppo homma ja suurena apuna oli että meitä oli kaksi veneessä. Kiirettä mihinkään ei ollut. Loppujen lopuksi noin 5 minuuti kuluttua lohi oli veneessä. Erittäin hyvänä sääntömuutoksena on ollut se, että nostokoukun käyttö on jälleen sallittu yhden kesän kiellon jälkeen.
Kuvan yläosassa näkyy Kolarin tullinsilta etelästä päin katsottuna.
Lohi koukattuna ja tainnutettuna veneessä.
Sopivan kokoinen syömäkala. Ei kuitenkaan lapsille tai lapsista haaveileville.
Oli mukava saada yhteistä aikaiseksi vaimon kanssa.
Vouti-vaappu ärsytti lohta tällä kertaa riittävästi.
Kiitos Muonionjoki!
Kävimme vielä yöttömän yön soudulla samalla suvannolla. Tapahtumia ei ollut pariin tuntiin ja puolenyön aikaan tuli yllättävänkin kylmä, joten palasimme kotiin nukkumaan.
20.6.2015 Kävimme Reettan kanssa soutelemassa. Toisessa veneessä samoilla apajilla oli serkkupoikani ja hänen isä. Joelle pääsimme joskus kello 21 jälkeen ja keli näytti parhaalta mahdolliselta. Edelliseen päivään verrattuna pilviä oli niin paljon, ettei aurinkoa näkynyt pilviharson läpi. Nyt olisi tarvittu vain sopiva kala vaappujen kohdalle. Soudimme kummassakin veneessä kolmella vavalla ja toinen ruotsinpuoleista ja toinen suomenpuoleista rantaa. Palasimme kotiin kuitenkin ilman tapahtumia. Sääskiä oli sen verran, että myrkyt piti ottaa käyttöön.
Pitkästä aikaa päivitystä lohimiehen kalastusblogiin. Kävimme Joken kanssa Vaaralammella löysäämässä pitkän talven jäljiltä kertynyttä kalastusintoa.
Istutukset oli aloitettu jo hyvän aikaa sitten. Vesi on kylmää, joten kalakin on virkeä ja saalista oli luvassa. Kuuntelimme laiturilla muutamat kalavaleet ja suuntasimme rauhallisempaan paikkaan pitkospuita pitkin. Kannoimme motillisen halkoja mukana, jotta saatiin makkarat paistettua. Kello oli jotain 7 ja 8 välillä.
Istutustilanne 22.5.2015
Laitoimme pohjaonget pyyntiin ja odotus alkoi. Syöttinä perinteiset tahnat.
Pohjaonget pyynnissä.
Puolen päivän jälkeen alkoi vapa heilua. Kesän ensimmäinen Kirjolohi oli napannut syötin.
Video pätkähti poikki kesken kaiken, joten loppuosa nähtävillä erillisellä pätkällä.
Kalan saaminen on aina juhlahetki, kuten kuvasta näkyykin :)
Saman tunnin aikana nappasi vielä toinenkin kirre, puolet pienempi noin kilon kokoinen yksilö.
Fileroin kummatkin kalat heti paikanpäällä, niin ei tarvinnut alkaa kotona väsyneenä hommiin. Pienemmästä kalasta unohtoi ottaa poseerauskuva.
Pääsin ensimmäistä kertaa tälle vuele Väylään soutamaan. Tunsin oloni kotoisaksi kotirannassani soutaessani. Muitaki soutajia oli Melakankaan kohalla 3-4 kappaletta. Keli oli loistava. Luoteistuuli löysäsi illan tullen, mutta sääskiä ei ollut ollenkaan. Puolipilvinen keli sopii myös hyvin kalastukseen, varsinkin silloin kun aurinko menee pilven taakse. Soutelin väylää (syvin kohta joessa) pitkin ja niin näyttivät muutkin tekevän. Yksi syy tähän oli se, että väylä kulkee Melakankaan kohdalla Ruotsin puoleisella rannalla, joka on ilta-auringon aikana varjossa.
Päivällä oli satanut ja naapurin poika (nykyään toki mies) oli saanut reilun 13 kilon Marjas lohen, joten toiveet oli korkealla. Laitoin kaikkiin kolmeen vapaan uudet Vouti vaaput. Ensimmäiseen laskuun valitsin keskikesän luonnollisia värejä. Vapa ei kuitenkaan suijunut. Päätin tehdä myös toisen noin tunnin pituisen laskun ja muut soutajat näyttivät lähtevän nukkumaan. Kello oli tuolloin noin 23:30, joten sain soudella ylhäisessä yksinäisyydessä Muonionjoen kirkkaissa vesissä ja tulvavedessä. Roskaa ei kulkenut vedessä ollenkaan, koska vesi on ollut jo muutaman päivän laskussa. Toiseen laskuun valitsin tummenpaa ja toisaalta myös punaisempaa ärsykeväriä, jotka sopivat sekä alkukesään, että elokuulle. Ei suijunut vapa, mutta mieli lepäsi.
Eräs Ivalolainen tai Inarilainen kaverini valisti minua, että se kirjoitetaan Inarijärvi ei Inarinjärvi, kuten Facebookissa olin erheellisesti kirjoittanut. Tuo Inarijärvi on ISO. Ehkäpä jopa liian iso meikäläisen makuun.
Kaverini Jussi oli mennyt paikanpäälle jo päivää paria aikaisemmin ja oli onnistunut samaan rannalta heittelemällä yhden Taimenen. Kalan hän oli syönyt tuoreeltaan ja se oli noin 2kg painoinen ja pituudeltaan reilusti alamitan (50cm) ylittävä. Alamitoista lisää tietoa löydät Maa- ja Metsätalous Ministeriön (MMM) kotisivuilta.
Jussi tuli hakemaan minua Zodiac kumiveneellä Veskoniemen venesatamasta, josta oli noin 15km matka majapaikkaamme Hoikka Petäjäsaaressa.
Pysähdyimme matkavarrella katsomaan Korkia-Mauran jääluolaa, josta ei jää ole sulanut 500 vuoteen.
Uistattelimme peltiä ja vaappua loppumatkan ja kun pääsimme majapaikkaamme, olin niin väsynyt päivän rippijuhlista ja ajamisesta, että en jaksanut lähteä tutustumaan saareen tarkemmin. Kellokin oli jo aamuyön puolella. Nukkuessani Jussi kävi nakkelemassa ja tulikin herättämään minut ehkä noin viiden aikoihin ja esitteli saamaansa 3,7kg haukea.
Nukuimme melkein puolille päiville saakka ja päätimme aamutoimien jälkeen suunnata veneellä saaren pohjoiseen päähän, josta Jussi oli saanut sen Taimenenkin. Kohde oli nimeltään Petäjäsaaren veneilytukikohta ja laiturit olivat sellaisessa kohdassa että sinne pääsisi isommallakin paatilla. Laitureilta olikin hyvä heitellä vieheitä, koska heti rannasta oli useita metrejä syvää. Muutama Harjus tai pieni Taimen kävi seuraamassa, mutta eivät puraisseet vieheisiin.
Lähtiessämme saaresta heittelimme läheisellä karilla ja Harjus iskikin Jussi Mepsiin kiinni. Siihen samaan mihin oli edellinen Taimenkin iskenyt. Ensimmäisellä kerralla Harjus pääsi irti, mutta heti perään se iski kiinni uudelleen ja saimme sen haaviin. Harjuksen elämäntehtävä meidän päivällisenä oli täytetty. Jussin Meppsissä ja sen tehokkuudessa on seuraavanlainen salainen resepti:
Osta perus Mepps viehe haluamallasi kokoluokalla (00-3).
Ota koivun tuohta halosta.
Sytytä tuohi ja pyörittele kalastuspihtien varassa Mepps viehettä tulen yllä.
Näin saat vieheestä tuhkan värisen ja se tuntuu olevan hyvä väri Inarijärven kaloille.
Toista tuhkaus värin kuluessa käytössä.
Illalla kävimme tukikohtamme lähistöllä nakkelemassa rannalta. Minulla ei edelleenkään tärpännyt ja olokin tuntui hieman kipeältä sekä voimattomalta. Jussin kannustamana kuitenkin jaksoin vielä yrittää. Valitsin sellaisen paikan, jossa vesi syveni mahdollisimman nopeästi rannalta katsottuna. Jokaisen heiton jälkeen odotin muutaman sekunnin, jotta viehe ehtii laskeutua riittävän syvälle. Tiedossa oli että vettä on 8 - 25 metriä kyseisissä paikoissa. Aikani yritettyä Harjus tai pieni Taimen iski kiinni Vibrax Super Minnow (alhaalla kuvassa C) vieheeseen.
Kala pääsi irti, mutta minua se ei haitannut, koska tärkeintä oli saada hienoja kokemuksia, ei niinkään saalista rannalle asti.
Jussi soitteli, että oli saanut jälleen ison hauen. Kävelin paikanpäälle katsomaan ja puntari näytti reilua kolmea kiloa. Hieno makean veden hauki. Makean ja kirkkaan veden hauki. Vesi oli totisesti kirkasta Inarijärvellä ja rannalta (matalapohjaiselta) näki pohjan niin kaus kun silmä kantoi. Syvemmällä oli vastassa musta pimeys.
Väsynyt mies, jokin mahavaiva meinasi nujertaa. Ehkä se kebab annos Lauran grillillä Ivalossa?
Hienoja maisemia Hoikka Petäjäsaaren rannoilta.
Oli aika vielä vähän nukkua ja pakata kamat, siivota mökki ja lähteä kohti Veskoniemen satamaa. Uistattelimme vielä eräässä Jussin hyväksi havaitsemassa paikassa, jossa kaikuluotaimen mukaan oli nytkin paljon kalaa. Edellisellä reissulla Jussi oli saanut samasta paikkaa Taimenen uistattelemalla. Tällä kertaa ei kuitenkaan nykinyt.
Majapaikkamme Hoikka Petäjäsaaressa
Säätila muuttuu nopeasti Inarijärvellä. Välillä paistaa aurinko ja seuraavaksi sataa lunta ja tuulee. Näin siis vain vähän ennen Juhannusta. Mukaan kannattaa siis pakata lämmintä vaatetta. Jussi on täysin rakastunut Inarijärveen ja sen tarjoamiin elämyksiin ja kokemuksiin. Minun sydän sykkii edelleen Muonionjoelle, mutta voi olla että käyn vielä toistekkin Inarijärvellä. Jussi tullaan näkemään siellä joka kesä.
Kalastuskauden avaus omalta osaltani Vaaralammella. Jokke oli käynyt jo edellisenä päivänä ja saanut yhden Kirjolohen. Myös muut kalastajat olivat saaneet 1,5kg - 3,0kg kaloja, joten odotukset olivat korkealla.
Jokke ja Mika pääsivät lähtemään jo minua aikaisemmin lammelle ja aloittivat kalastuksen noin 18:30. Kun itse tulin Vaaralammelle 20:30, ei pojat olleet saaneet muuta kuin kokemusta. Kyselin myös muilta paikalla olleilta alle kymmeneltä kalastajalta, että miten on kalaa tullut ja vastaus oli "kuin kaivosta kalastaisi" eli kukaan ei ollut saanut mitään.
Keli oli sateinen ja sääennuste oli luvannut sadetta koko yöksi. Jokke ja Mika olivat menneet lammen toiselle puolen, mutta päätin itse jäädä aluksi laiturille, koska siitä on lyhyempi matka sateen suojaan, mikäli tulisi oikein monsuunisade.
Laitoin pohjaonget pyyntiin, toiseen vihreää glitterillä varustettua tahnaa ja toiseen rainbow ilman glitteriä. Olin virittänyt pohjaonget siten, että toinen oli noin 60 cm ja toinen 70 cm pohjasta pintaan päin.
Kalaa ei tullut. Sade helpotti ehkä noin tunnin puolentoista jälkeen ja siirryin itsekkin vakiopaikallemme lammen toiselle puolen. Siellä tuli oltua tunti puolitoista, jonka jälkeen päätimme siirtyä laiturille ja paistamaan kotaan makkaraan. Vehkeet kelasimme rantaan ennen yhtä ja lähdimme vatsat täynnä ajelemaan kohti Oulua. Varusteet sai kastettua kirjaimellisesti tähän kalastuskauteen.
Lähettiin Tiian, Siljan, Joken ja Mikan kans käymään Vaaralammella. Siljalle reissu Vaaralammelle oli ensimmäinen ja toiveissa oli että Silja saisi elämänsä ensimmäisen Kirjolohen. Vaarin kans Silja oli tänä kesänä käynyt kalassa ja saaliiksi oli mato-ongella tullut Ahvenia ja Särkiä. Tällä kertaa olimme liikkeellä aamuvarhaisella ja kalastus aloitettiin 04:00.
Unohtui ottaa kuva istutustilanteesta, mutta se oli seuraavanlainen: "110kg istutettu 19.7.2013". Eli edelleen istutusmäärät ovat varsin vaatimattomia.
Kerkesimme kalastaa vain noin puolituntia, kun ensimmäinen vapa alkoi heilua. Olin juuri kerennyt Siljalle opettaa, että kuinka haspeli eli avokelaa käsitellään. Tässä tapauksessa oli tärkeää tietää, että mikä on oikea ote vavasta ja että kuinka siimaa kelataan sisään. En alkanut Siljalle vielä tässä vaiheessa opettamaan heittämistä.
Vaaralampi, Silja ja Kirjolohi 1,52kg. Syöttinä PowerBait Rainbow.
Hienosti Silja klaarasi tilanteen. Taisin itse olla hermostuneempi, sillä kun aloin kuvata kännykällä videota, otin tilanteesta vahingossa vain kuvan. Siljan elämän ensimmäinen Kirjolohisaalis (1,52kg) oli kuitenkin tosiasia ja reissun tavoite oli saavutettu.
Mahdollinen seuraava kala sovittiin kelattavaksi Tiialle. Sama vapa alkoi heilua noin tunti edellisestä ja tällä kertaa myös videointi onnistui.
Vaaralampi, Tiia ja Kirjolohi 2,07kg. Syöttinä PowerBait Rainbow.
Kumpikin kala otti kiinni varsin läheltä rantaa/laituria, eli noin 7 metrin päästä. Syötti eli PowerBait Rainbow oli viritetty noin 50cm korkeuteen lammen pohjasta. Tiian Kirjolohi (2,07kg) oli hänen henkilökohtainen ennätyksensä.
Enempää kalaa ei tällä reissulla saatu, mutta reissu oli muuten erittäin onnistunut.
Lähethin Joken kans Vaaralammele (minneppä muuallekhan) kalhan. Odotukset ei ollu kovin korkealla, koska veden lämpötila oli vielä varsin korkea. Luvanostopaikalla huomathin että lampeen oli suoritettu istutus saman päivänä. Ei siitä haittaakaan ole, mutta vastaistutetut on kokemuksen mukhan harvemmin iskemässä kiinni pohjaonkiin. Aktiivisella pyydyksellä sen sijaan saalistaa saa helposti vasta istutetuista kaloista.
Vaaralampi istutustilanne 13.7.2013
Harmittaa tuo istutusmäärän laskeva trendi. Vaaralammen tien parannukseen Yli-kiimingin kalastuskunta sijoitti 2000 euroa, joten voisiko tämä vaikuttaa pieneneviin istutusmääriin? Maksavana asiakkaana toivoisin, että rahat käytettäisiin istutuskaloihin eikä soraan metsätielle. Metsätie oli mielestäni aivan kelvollisessa kunnossa, eikä olisi tarvinnut noin suurta satsausta.
Kalaa lammesta ei kukaan näyttänyt saavan koko iltana. Siinä suhteessa meidän olettamus oli oikea. Vaihdettiin paikkaa useamman kerran, mutta lampi näytti olevan todella apaattinen. Ei hyppyjä, eikä pintomisia. Tuntui että lampi on tyhjänä kalasta ja vähitellen lampi oli tyhjänä myös kalastajista.
Puolenyön aikoihin alkoi tapahtua ja Joken siima liikkui.
Jokke ja Kirjolohi 1,24kg, syöttinä PowerBait Rainbow.
Lammesta nousi 1,24kg kokoinen Kirjolohi. Kala jäikin sitten reissun ainoaksi. Onneksi saalista sai kuitenkin juuri Jokke, sillä hänellä on jostakin syystä ollut erittäin huono kalaonni tänä kesänä.
Käytiin Joken ja Tiian kans Vaaralammelta hakemassa kokemusta. Vesi oli ilmeisesti liian lämmintä, eikä Kirjolohi syönyt. Kalastimme alkaen 18:00 aina 24:00 asti. Sinä aikana muut kalastajat saivat yhden kirren pohjaongella ja yhden perhovavalla. Neuvoin perhostajalle paikan, josta perholla on useasti kirreä nostettu. Perhomies kerkesi muutaman tunnin vispata "väärässä" paikkaa, ennen kuin tuli kysymään neuvoa. Ei se multa ole pois, jos neuvon hyvän paikan. Kyseinen paikka sattuu olemaan todella pehmeän jänkän päällä, joten sinne uskaltautuvat yleensä vain perhomiehet kahluuvehkeineen. Perhomiehellä näytti olevan useampikin kirre kiinni, muttei pysynyt.
Vaaralampi istutustilanne 5.7.2013 (kuvan 5.6. pvm on väärin)
Lähethin Joken kans Vaaralammele. Edellisen kerran Jokke oli käyny sielä yksin ja saanu 4kg Kirjolohen. Tiä vaikka saatais semmonen tälläki kertaa. Lampeen oli istutettu pari päivää aikaisemmin 120kg Kirreä. Tavallista vähemmän siis.
Vaalampi istutustilanne 30.6.2013
Oltiin istuttu rannalla jo melkein neljä tuntia ja toivo alkoi hiipua. Kukaan muukaan ei näyttäny saavan kalaa. Laitoin jo repun kiinni ja sanoin Jokelle, että lähetään laiturille ko sieltäki on porukat lähteny jo kotiin. Mentäis syömään eväät kotaan. Samassa vapa alkoi heilua ja ylös nousi 2,1kg Kirjolohi. Komea kala, häätyy sanoa.
Vaaralampi Kirjolohi 2,1kg ja J-P 114kg.
Jonku ajan kuluttua tuosta siirryttiin laiturille, eikä saalista tullut enempää. Eväät syötiin, kala oli huonommalla syönnillä tai sitten sitä oli niin vähän. Pyytäjistähän se ei ole koskaan kiinni, jos kalaa ei tule.
Lähethin Tiian, Joken ja Mikan kans hakehmaan Juhannus kalat Vaaralammesta. Pitkästä aikaa menthin iltasyönnille, ylheensä olhan oltu kalan aamusyönnin aikana. Kalastus merkathin alkavaksi 21:00 ja ostin luvan sekä mulle että Tiialle. Eli kalastethin yhteensä 8:lla vavalla, joka kalastajalla siis 2 vapaa/siimaa.
Vaaralampi istutustilanne 20.6.2013
Edelliskerrasta oppineena päätin virittää pienet tahnapallot ootto-onkiin. Istutetut Kirjolohet ovat olleet melko pieniä, reilun kilon kokoisia, joten niiden suuhun näyttäis mahtuvan/kelpaavan pienet pallot. Syötiksi valitsin kaikkiin neljään vapaan PowerBait Rainbow ilman glitteriä. Korkkasin uuden tahnapurkin, joten syötti oli ainakin tuoretta ja haisi ko ketunpesä.
Kerkesin heittää ensimmäisen ootto-ongen pyyntiin ja olin virittelemässä seuraavaa, kun vapa alkoi jo heilua. Pyysin Tiiaa kelaamaan kalan rantaan ja kuvasin itse. Jokke tuli haavistamaan.
Kirjolohi 1,42kg ja Tiia. Syöttinä PowerBait Rainbow.
Ajattelin että Kirret on nyt syönnillä, joten jatkoin vehkeiden virittelyä, jotta saadaan kaikki vavat pyytämään. Kalan kerkeää suolistaa myöhemmin, kunhan siitä laskee heti veret pihalle. Ei siinä kauaa nokka tuhissu ko seuraava vapa alkoi jo heilua.
Kirjolohi 1,85kg ja Tiia. Syöttinä PowerBait Rainbow.
Tiia sai kelattua rantaan uuden ennätyskalansa, 1,85kg Kirjolohen. Mika tuli haavistamaan kalan ja meikäläinen kuvas. Kalojen välillä ei mennyt kuin enintään 30 minuuttia. Seuraavan kerran vapa alkoi heilua reilun tunnin kalastuksen jälkeen.
Kirjolohi 1,38kg ja Tiia. Syöttinä PowerBait Rainbow.
Ylös nousi 1,38 Kirre ja syöttinä jälleen PowerBait Rainbow. Lähdin viemään kalat autoon, koska siellä oli kylmälaukku. Sanoin Tiialle että pyytää Mikalta ja Jokelta apua, jos Kirjolohi iskee kiinni. Kun tulin takasin autolta, oli Tiia kelannut rantaan jo neljännen Kirjolohen.
Kirjolohi 1,12kg ja Tiia. Syöttinä PowerBait Rainbow.
Tiia oli pyytänyt poikia avuksi haavistamaan, mutta kaiken muun hän oli osannut itse tehdä. Oli kiristänyt kelasta väsytystä ja hoitanut homman kotiin. Iskä sai olla taas ylpeä tyttärestään. Tais ne Mika ja Jokkeki olla ylpeitä. Sitten olikin aika paistaa makkarat ja syödä eväitä. Itse en ollut kerennyt vielä hengähtää hetkeäkään, koko ajan piti olla kalaa suolistamassa tai vehkeitä virittämässä. Makkaroiden syömisen jälkeen siirryimme laiturille, koska muut kalastajat olivat jo lähteneet nukkumaan. Tulistelimme lämpimässä kodassa ja odottelimme, josko vielä kala tai pari nappaisi ootto-onkeen. Kahden maissa yöllä alkoi yksi vavoista heilua ja Tiia pääsi taas tositoimiin.
Kirjolohi 1,48kg ja Tiia. Syöttinä PowerBait Rainbow.
Laiturille nousi 1,48kg Kirjolohi ja Tiia oli onnellinen saamastaan kokemuksesta. Kuvaan hän halusi nimenomaan sen puolen kalasta, joka oli verinen. Mahtoiko tuo johtua väsymyksestä vai oliko tytöstä tullut jo kouliintunut kalastaja? Vielä kerran vapa heilui ennen kotiinlähtöä.
Tälläkertaa onni ei ollut myötä, vaan siima meni poikki! Kelassa oli uudet monofiilisiimat ja siitä huolimatta ne eivät kestäneet. Voi olla että siimaan oli tullut joku nirhauma, mutta luulen että siimat menee vaihtoon ja tilalle tulee kuitusiima?
Reissu oli hyvä ja kalaa tuli mukavasti. Yöllä veimme (Tiian) mummin pohjoisen junaan ja mukaan laitoimme Kirjolohta kylmälaukussa, jotta saavat papan kans paistaa Juhannuskalan. Myös meillä syötiin Juhannus kalaa ja näyttäis paremmin maistuvan myös lapsille tuo itse kalastettu kala.
Lamphen oli istutettu muutama päivä aikasemmin 140kg Kirjolohta. Koko kesän istutusmäärä oli 980kg. Kalaa hyppeli ja pintoi lammessa silminnähden enemmän kuin koko kesänä. Menthin poikkeuksellisesti lammen itälaitaan, jossa ei ole ollenkaan pitkospuita. Kyseisessä kohtaa perhokalastajat vispaavat melko useasti. Siinä varhman kolme neljä tuntia kalastethin, mutta saalista ei tullu. Laiturilta joku sai yhen Kirren.
Seuraavaksi siirrythin lammen länsipuolella. Heittelin Kuusamon Räsästä ja kohta jo tärppäs. Jokke lähti kävehlen minua kohti, että saatas väsytys videolle. Kala kerkes olla kiinni ehkä puoli minuuttia ja pääsi hypyn päätteeksi irti. Räsänen lensi melkein rantaan asti samala ko löysäs Kirjolohen suusta irti.
Kuusamon Räsänen, Helmi 6g 40mm
Yheksän maissa alko taas tapahtua. Tällä kertaa pohjaongessa ja syöttinä perinteinen PowerBait Rainbow. Otin tilanteen rauhallisesti ja Jokkeki kerkes kuvaamaan. Kala vaikutti
olevan melko pieni, ehkä kilonen Kirre. Saman kokoinen kuin se mikä pääsi
irti Räsäsestä. Tiä vaikka oli sama kala, koska pyyntipaikka oli melkein sama.
Toista kertaa meikäläisen kalastusharrastuksen aikana Kirjolohi pääsee irti pohjaongesta. Näytti siltä että solmu oli pettänyt, koska koukku katosi siiman päästä. Solmu oli mielestäni huolella tehty uni-solmu, mutta näin voi joskus käydä. Siima oli monofiilisiima, 0,40mm ja 10kg kestävä, joten se ei poikki mennyt.
Pyyntiaika alko jo olla lopussa ja olimme siirtyneet laiturille. Paikan päälle tuli vanhempi herrasmies ja nakkasi omat ootto-onget pyyntiin (tummanvihreä PowerBait + glitter). Siinä ei kauaa nokka tuhissu ko miehellä oli Kirjolohi kiinni. Kävin haavistamassa sen, koska miehellä ei ollut haavia mukana. Kattelin että syöttipallo oli melko pieni, ehkä pikkurillin kynnenpään kokoinen. Parin kolmen minuutin sisään miehen toinenkin vapa alkoi heilua. Kävin taas haavistamassa kalan. Kumpikin Kirjolohista oli noin kilon painoisia.
Päätin vaihtaa omaankin ootto-onkeen pienemmän pallon, koska kalat olivat niin kovin pieniä. Normaalisti käytän reilun peukalonpään kokoista palloa, mutta kalatkin ovat vastaavasti isompia mitkä hotkaisevat pallon mahaansa. Odottelimme vielä ehkä 10 minuuttia ja päätimme lähteä kotiin. Samaan aikaa yksi pieni Kirjolohi hyppeli laiturin lähistöllä. Mies totesi että onkohan kala kiinni. Vastasin ettei ole, koska mulla on pyydykset melko lähellä rantaa, eikä siimaa lähtenyt kelasta. Kelasin ensimmäisen ootto-ongen pois vedestä ja kun aloin kelata toista, huomasin että onhan siellä se kala. Jälleen noin kilonen Kirre, joten sain kuitenkin jotain kotiin vietävää ja perheelle päivällistä.
Kilonen Kirjolohi fileenä merisuolassa.
Joken huono kalaonni jatkui, 7. kerta pelkkää kokemusta rikkaampana.
Lähethin Joken, Mikan ja tyttäreni Tiian kans kalhan yölä 8.6.2013. Kalastus merkattiin aloitettavaksi 03:00. Ostin oman luvan myös Tiialle, joten kalastettiin neljällä vavalla ja Jokke sekä Mika kahdella vavalla.
Vaaralammen istutustilanne 8.6.2013
Keli näytti olevan mitä parhain kalastukseen. Vettä satoi muutama pisara aamun aikana ja sää oli varsin tyyni.
Vaaralammpi aamulla 03:10
Kävelthin lammen kauimmaiseen päähän parkkipaikalta katsottuna ja levittäydyttiin niille sijoille. Tiia ei jaksanut kovin kauaa ja käveli takaisin autolle nukkumaan. Saman tien kun hän pääsi autolle ja soitti mulle että on perillä, oli mulla Kirjolohi pohjaongessa kiinni. Kello oli tuolloin 03:22. Siinä mielessä harmitti, että Tiia ei päässyt sitä kelaamaan rantaan, olisihan se ollut Tiian elämän ensimmäinen kala. Eihän se Tiiakaan malttanu nukkua, vaan käveli kohta takaisin katsomaan saalista.
Näimme muutamia minuutteja aikaisemmin erään Kirjolohen pintovan ihan rannassa kaislojen tuntumassa. Sen vuoksi laitoin yhden pohjaongista aivan rannan tuntumaan, vain pari metriä rannasta. Loppujen lopuksi luultavasti se sama kala (1,37kg) nappasi suuhunsa tuon musta-oranssin PowerBait syötin.
Opetin Tiian heittämään haspelikelalla eli avokelalla, koska ootto-onki kalastuksessa ei lapsilla tahdo aika kulua. Ei sitä eväitäkään kukaan jaksa montaa tuntia syödä. Tiialla riittikin hyvin motivaatiota harjoitteluun ja hän oppi hyvin heittämään. Kala ei tosin vielä tällä kertaa tärpännyt vieheeseen. Kesken harjoittelun Mika huuteli, että hänellä taitaa olla Kirre kiinni pohja-ongessa. Kävelimme Tiian kans katsomaan. Mika oli huomaavainen ja antoi Tiian kelata Kirjolohen rantaan. Tiian elämän ensimmäinen kalasaalis oli tosiasia (Mika sai toki kalan omaan ruokapöytään). Tiia oli tosi onnellinen! Kello oli aamulla 04:49 ja Kirjolohi tarttui PowerBait Rainbow syöttiin.
Tiian elämän ensimmäinen kala, Kirjolohi 1,15kg
Kello 05:30 tarttui seuraava Kirjolohi, jälleen meikäläisen pohja-onkeen. Olin vaihtanut syötiksi PowerBait Rainbow tahnan. Tiia sai kelata jo elämänsä toisen kalan rantaan. Painoa kalalla oli 1,09kg ja kuva unohtui ottaa kun opastin Tiialle kalan suolistamista. Tiia oli onnellinen. Ja tietenkin myös iskä.
Jonkin ajan kuluttua päätimme lähtä kohti parkkipaikkaa paistamaan makkaraa. Lähempänä laituria (ja parkkipaikkaa) huomasimme, ettei laiturille taida mahduta yhtään vapaa pyyntiin, sillä sinne oli saapunut 5-6 kalastajaa. Päätimme jäädä ensimmäiselle tulistelupaikalle laiturilta päin katsottuna. Edelliset kalastajat olivat iloksemme jättäneet polttopuita, joten pääsimme makkaranpaistoon heti kun olimme laittaneet vehkeet pyyntiin.
Kävelin autolle hakemaan makkarat kylmälaukusta. Laiturilla vaihdoin muutaman sanan miesporukan kanssa ja selvisi että he olivat tulleet työporukalla virkistäytymään. Jokavuotinen tapa kuulemma. Eräs porukasta kertoi että on käynyt katsomassa kuvaamiani "Vaaralammen videoita". Mukava tietää että videoita katsovat myös paikalliset kalastajat.
Tiia ei kerennyt ensimmäistä makkaraa valmiiksi paistaa, kun laiturilta pitkospuita pitkin saapui kohti meidän tulistelupaikkaa kaksi työporukan miestä. He huutelivat että teillä on kala kiinni. Vapa tosiaan heilui ja huomaisin että kyseessä on sama vapa ja kela, jonka hankin viime kesänä Jockfallin lohestusreissua varten. Kelassa on erittäin vahvat siimat ja pohjasiimat. Siimaa on yhteensä noin 350 metriä. Kysyin huumorilla miehiltä, että riittääkö kelassa vielä siimaa.
Pyysin Tiia kelaamaan Kirjolohen rantaan. Muistin että pohjaongessa on pilkkisiimat ja toivoin että Tiia antaa kalalle riittävästi löysää väsyttäessä sitä. Siiman pitäisi kestää kuitenkin yli 3 kilon kalatkin ja näin alkukaudesta Vaaralammen kalat ovat 1-2 kiloisia. Kestihän se siima.
Tiian kolmas Kirjolohi ja uusi ennätys 1,52kg
Syöttinä oli jälleen PowerBait Rainbow. Ensimmäistä kertaa testasin myös rakentamaani "koukun irrottajaa". Kirjolohi nielaisee syötin mahalaukkuun asti ja kolmihaarakoukku on siellä kiinni. Jos koukun haluaa saada takaisin, pitää se kaivella mahalaukusta suolistuksen yhteydessä. "Koukun irroittajalla" koukun saa irti jo ennen suolistusta, eikä myöskään siimaa tarvitse katkaista. "Koukun irroittajan" ansiosta saman pohjaonkivirityksen saa heti uudestaan pyyntiin. Laitan myöhemmin ohjeet tänne blogiin kyseisestä "koukun irroittajasta".
Makkaranpaiston jälkeen päätimme lähteä kotia kohti. Jokella jatkui huono kalaonni, sillä tämä oli jo kolmas peräkkäinen reissu Vaaralammelle ilman saalista. Mika sai yhden Kirren ja me Tiian kanssa 3 Kirreä. Tarjosimme Jokelle myös kotiinvietävää, mutta ei hän huolinut "muiden kalastamaa kalaa". Menee kuulemma loputkin onnen rippeet, jos ottaa toisen kalastaman kalan.
Kotona fileerasin Kirjolohet ja suolasin ne merisuolalla. Pari filettä oli tarkoitus syödä päivälliseksi ja loput Kirjolohikeittoa varten kuutioiksi. Tuore kala on parasta!
Kirjolohifileet merisuolassa.
Kirjolohikuutiot merisuolassa Kirjolohikeittoa varten.
Näin alkukaudesta kannattaa olla hereillä, jos haluaa pakkiin juuri sellaisia vaappuja kuin itse haluaa. Näin tietysti vain siinä tapauksessa, että ei osaa itse tehdä vaappuja vaan joutuu tyytymään kaupan valikoimiin.
Kävin Haaparannalla Kungsfiskaren liikkeessä ja mukaan tarttui pari Poppeli- ja Lilli-vaappua sekä yksi Hirvas. Poppelit ostin siksi, että minulla ei ole kyseisiä värejä ja että "kaikki" lohestajat uittavat Poppelia. Lillejä ostin siksi, että ne uivat voimakkaasti laiskassa suvannossa ja Lilli-vaapulla olen saanut Lohen. Lisäksi toinen vaapuista oli väritykseltään sellainen mitä minulta ei vielä löydy. Hirvas tarttui mukaan koska se myös ui vahvasti löysässä virrassa ja löytämäni väritys miellytti minua. En tiedä miellyttääkö se sitten Lohta.
Poppeli
Lilli
Hirvas
Kävin myös Kolarin kylällä Hansport nimisessä liikkessä ja sieltä ostin paikalliset juuret omaavan Tommi Vaattovaaran tekemän Saletti-vaapun. Saletisti natsaa?
Saletti
Lisäksi ostin hieman aikaisemmin Pohjois-Suomen Erämessuilta Oulusta kolme Seniori-vaappua, joista kerkesin jo yhden antaa kaverilleni. Kaksi jäi kuitenkin omaan pakkiin. Kaikki kolme vaappua olivat b-laatua, joten sain ne halvemmalla. Saa nähä meinaako se b-laatu sitä, ettei kala huoli sitä. Toinen Senioreista on siinä mielessä harvinaisempi, että se on 60 mm pitkä, eikä vastaavaa saa mistään kaupasta vaan ainoastaan suoraan valmistajalta.
Seniori
Kaikki ostamani vaaput ovat väreiltään loppukesän värejä ja todennäköisesti myös meikäläisen ainoat lohestusreissut tälle kesää sijoittuvat juuri loppukesään. Kaikki vaaput olivat myös "pieniä" eli 60 mm ja alle eli soveltuvat myös parhaiten loppukesään.
